Ystävät ja tuttavat on nyt hyvästelty, ja laukut (4 kpl) pakattu. Lähtö lentokentälle on puolen tunnin päästä. Lähes kaksi vuotta Afrikan auringon alla on nyt takanapäin, ja blogini vaikenee.

Pitänee yrittää tässä jollain lailla summata kokemuksia, vaikka kahden värikkään vuoden jälkeen ei ole niin helppoa koota asioita lyhyesti ja kattavasti.

 

Täällä asuminen on kaikenkaikkiaan ylittänyt odotukset, ja Nigeria on paljon mainettaan parempi paikka. Ensimmäinen puoli vuosi oli tietysti vaikeaa, kun kaikki oli uutta. Sen jälkeen on kuitenkin kaikki mennyt suurinpiirtein mukavasti. Tottakai aina on kaikkea pientä päiviteltävää, ja jotkut asiat tässä maassa ovat todella turhauttavia, mutta toivon että lukijoille olisi kuitenkin jäänyt pääasiassa myönteinen kuva elämästämme täällä. Olen ainakin yrittänyt kirjoittaa pilke silmäkulmassa.

 

Mitä sitten on jäänyt käteen? Ainakin tietämys ja tuntemus Nigeriasta, Afrikasta ja kehitysmaiden oloista yleensä on kasvanut. On myös saanut tuntumaa siihen, millaisia kulttuurierot oikeasti voivat olla. Olinhan aiemmin matkaillut ja asunut pidempiäkin aikoja eri Euroopan maissa, mutta ei Euroopan sisällä nyt oikein voi edes puhua kulttuurieroista... Uskon että kehitysmaakokemuksesta on minulle hyötyä, ja olen entistäkin kiinnostuneempi työskentelemään tulevaisuudessa esim. kehitysyhteistyön parissa.

 

Olin onnekas töiden suhteen, ja ehdin saada kaksi lähes vuoden mittaista työrupeamaa. Nämä työpaikat ja –tehtävät olivat keskenään hyvin erilaisia, mutta molemmista tulee varmasti olemaan roppakaupalla hyötyä tulevaisuudessa. Harrastuspuolelta ilonaiheeni on kaksi ihan uutta harrastusta: salsatanssi ja tennis. Ne on nyt saatu hyvälle alulle, ja toiveena on että pystyisin jatkamaan molempia harrastuksia myös kotiinpaluun jälkeen, mikäli mahdollista.

 

On tietysti ollut mukava päästä näkemään maailmaa. Kahden vuoden aikana olemme käyneet Nigerian lisäksi muutamassa muussa Afrikan maassa (Sao Tome, Ghana, Tansania; mies myös Etiopiassa, minulla siellä vain välilasku ja yöpyminen). Ameriikan mantereellakin pääsimme käymään miehen työn tiimoilta silloin alkuvaiheessa. Yksi mukavia puolia on ehdottomasti myös ollut kansainvälinen sosiaalinen verkosto, ja kaikki tapaamamme mielenkiintoiset ihmiset eri puolilta maailmaa.

 

Tässä päällimmäisenä mieleentulevat hyvät ja huonot puolet (ei järjestyksessä):

 

Top 3 plussat

+ lämpö ja aurinko

+ kotiapulainen

+ rento ja positiivinen elämänasenne, ihmisten välittömyys sekä kiireetön elämänrytmi

 

Top 3 miinukset

- liikenne

- vatsa- ja muut taudit sekä terveydenhuollon heikko taso (esim onnettomuuden sattuessa)

- mikään ei toimi, asioiden hoitaminen aikaavievää ja raskasta, ei voi luottaa siihen mitä sovittu

 

Lisäksi odotan kotiinpaluussa mm. sitä että pääsee kunnon ruokakauppoihin (jäätelöä!!), sitä ettei netissä surffaaminen vaadi loputtomasti kärsivällisyyttä, sitä ettei joku ole vähän väliä pyytämässä/lainaamassa rahaa jne. Parasta kotiinpaluussa on tietysti se, että on mahdollisuus nähdä sukulaisia ja ystäviä useammin. Odotan myös kovasti ikiomaan asuntoon muuttamista sitten loppukesästä.

 

Kotiinpaluun liittyvät negatiiviset odotukset liittyvät mm. säähän (onneksi palaamme sinne kesällä, joten tulee pehmeämpi lasku eikä siirry suoraan helteestä räntäsateeseen). Ahdistaa myös jos ihmiset pohjoisessa osoittautuvat murjottaviksi valittajiksi, ja yhteiskunta tuntuu kankealta ja holhoavalta. Pelottaa myös hiukan että ajaudumme kiireiseen oravanpyörään, ja kaikki rentous unohtuu. Tai että elämä päinvastoin osoittautuu kauhean tylsäksi ja tavalliseksi... En ole kuitenkaan näistä asioista kovin huolissani, vaan palaamme Eurooppaan hyvillä mielin.

 

Mikäli paluushokki kuitenkin iskee (ja vaikkei iskisikään), niin olen monta kertaa miettinyt, että on onni, että meitä on ollut täällä kaksi jakamassa näitä kokemuksia. Nämä kaksi vuotta ovat kuitenkin jättäneet meihin lähtemättömän jäljen, eikä kaikkea täällä kokemaamme voi mitenkään sanoiksi pukea ja selittää, varsinkaan sellaiselle joka ei ole koskaan käynyt Afrikassa. Sitten syksyn pimeällä kun kaikki ovat jo aikoja sitten kyllästyneet Afrikka-juttuihimme, voimme vielä keskenämme kerrata Nigerian kokemuksia ja päivitellä vaikkapa sitä, että miten Euroopasta ei edes saa kunnollisia ananaksia, mangoista puhumattakaan...

Nyt on alkanut viimeinen viikko Abujassa. Huomenna on viimeinen työpäivä, ja sen jälkeen jatkan pakkaamista. Aloitin jo perjantaina pakata, ja pari matkalaukkua on jo lähtövalmiina. Viikonloppuun mahtui pakkaamisen lisäksi muitakin aktiviteetteja, kuten tenniksen peluuta ja hash. Tällä kertaa hash oli Full Moon hash täyden kuun kunniaksi, joten rymysimme metsässä kuun ja taskulamppujen valossa. Tällä viikolla on pakkaamisen lisäksi luvassa monia sosiaalisia tapahtumia. Kaikkea pitäisi vielä ehtiä tekemään ja kaikkia ihmisiä näkemään viimeisen kerran. Aika on viime viikkoina tuntunut juoksevan yhä nopeammin ja nopeammin, ja ennen kuin arvaankaan, taitaa olla lauantai... Perhoset elämöivät jo vatsassa.

Viime viikonloppu oli tapahtumarikas. Lauantaina teimme päiväretken Kadunaan, joka sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä Abujasta pohjoiseen. Meillä oli siellä ihan mukava päivä, vaikka ei Kaduna nyt ehkä ole niin suunnattoman jännittävä paikka. Kävimme museossa, keramiikkapajassa, batiikkimyymälässä sekä katsastamassa hevospoolokenttää. Meillä ei tosin ollut aikaa jäädä seuraamaan alkavaa pooloturnausta, mikä oli harmi.

 

Sunnuntaina osallistuimme leikkimieliseen suunnistustapahtumaan, mikä oli myös todella hauskaa. Juoksimme ja kävelimme 2,5 tuntia rasteja etsien. Päivä oli todella kuuma, ja onnistuimme (vielä viimeisen kerran?) polttamaan nahkamme auringossa. Sunnuntaina myös luovutimme auton uudelle omistajalleen, ja nyt huristamme taksilla loppuajan.

 

Eilen iski melkein paniikki: lähtö on jo ensi viikolla!! Se on yhtä aikaa mukavaa ja jännittävää. Pakata en ole alkanut vieläkään, mutta ehkä viikonloppuna voisi jo harkita...

Jossain vaiheessa tuli kirjoiteltua paljonkin meidän matkatavaraongelmasta. Olemme tulleet siihen tulokseen, että meidän kohdallamme järkevin ratkaisu on ottaa hiukan ylipainoa koneeseen. Meillä ei ole niin paljon tavaraa, että olisi järkeä lähettää kokonainen kontillinen. Joten heitämme / annamme pois kaiken mitä emme välttämättä tarvitse / halua ottaa mukaan, ja loput sullomme isoihin kasseihin ja matkalaukkuihin. KLM:llä 1 ekstralaukku (maks. 23 kg) maksaa 150 eur, mikä lentoyhtiön nykyisellä kurssilla nairoissa maksettaessa on lähempänä 100 euroa. Tämä on paljon edullisempi kuin mikään muu vastaantullut vaihtoehto.

Minua hymyilytti, kun olin KLM:n toimistossa maksamassa lentolippujani, ja kysyin pitääkö koneeseen otettaville ekstra-laukuille varata tilaa etukäteen. Nainen tiskin takana kysyi, oliko minulla tarkoitus ottaa ylipainoa Nigeriasta Eurooppaan vai Euroopasta Nigeriaan. Hän ei meinannut millään uskoa kun sanoin haluavani ottaa ylimääräistä matkatavaraa nimenomaan täältä Eurooppaan. Hän katsoi minua kuin tyhmää ja sanoi että eihän kukaan halua ottaa ylipainoa täältä Eurooppaan vaan Euroopasta tänne. Olenhan toki nähnyt nigerialaisia Amsterdamin lentokentällä valtavine pakaaseineen, ja ymmärrän toki että tavaraa tulee enemmän tännepäin (asioita joita ei täältä saa, tai jotka ovat Euroopassa halvempia, joko omaan käyttöön tai edelleen myytäväksi). Vakuutin kuitenkin että haluan ottaa tavaraa nimenomaan täältä Eurooppaan, ja lopulta virkailijakin sen uskoi. Nyt matkatavaravaraus on myös lentoyhtiön puolesta varmistettu, joten sitten tarvitsee enää vain pakata...

 

Kävin tänään muuten äänestämässä eu-vaaleissa, joten nyt on sekin kansalaisvelvollisuus suoritettu.